heinäaplikaatio

erittää kuivan tuoksua

laitteen takaa kameran vierestä nousee pieniä oksia jotka muistuttavat lyhyitä heinävarsia

kosteudenkokemus on haalean sininen

lasin läpi nousee nystyröitä nenänvarsi on kaatua maahan tyynyn viereen

ja tämä kaikki muuttaa perspektiivin pieneksi laittaa oksan varteen pitkälleen

ihminen leijailee kantojen päällä

suureksi totuteltu kuori on yhden aineettoman verkkopussin pohjalla

makoilee siinä sillä ikuisuuden futonpatjalla

aurinkopaneeli kädellä aurinkopaneeli kasvoilla

 Käsiäiselle vähäiselle jumalalle tieto sijaitsee suorakulmaisissa paikoissa

kuvat ovat valuvan olkimuksen vihjettä

häivähdys

olevaisen näyttö

kupera tuossa laavun perällä nojaava maailmaa

näiden ohi kytkeytymät ovat fantasioita siitä että näkisi kaikki pilvet yhtä aikaa

katsellessamme käsiämme tunnemme itsemme entistä yksilöllisemmäksi katsellessamme käsiemme ohi tunnemme itsemme enemmänkin kuin yksilölliseksi

kopeloimme aineettomaan kunnes käsi lopulta jää kiinni johonkin niistä tasoista

jotka ovat limittyneet keskenään ja päästämme erityisyytemme irti

luu leijuu

valkoinen käsi on tyhjempi

ei-kämmen joka koskettaa sormenpäillä aallon pintaa

pelkkä kutoo sisäänsä tiedon

tässä lumessa ei ole ketään tiettyä henkilöä

tämän kokoisena olemme koko idea itsessään täynnä ainetta juuri hyppäämässä valkoiseen sipulipussiin

leijat äärettömässä kenttien meressä

ei niiden viiva ole täyteläinen

kosketus on

teknologian monensuuntaisuus suputtaa tietoa

kermavaahtoon tulee kuoppa kun se on vaahdottunut

luut kuumenevat

ja vähäiset simpukat heijastavat

toden tuloa huokosen läpi

ja me puristelemme lunta kuin märkää pyykkiä seisomme valkoisen ja synteettisen sinen reunalla               Laura Wesamaan kanssa käydyn keskustelun pohjalta, toukokuussa 2017 Sini Silveri